SAN FRANSISCO

Minä kun...

....mun perhe haluaa mun maistavan jotain outoja uusia ruokia täällä


....joku yrittää selittää mulle jotain mutta putosin jo ajat sitten kärryiltä.



... käyn starbucksissa lunchilla ja tuon mun juoman tunnille


....ihmiset kehuu täällä joko hiuksista tai vaatteista vaikka tulisin yökkärillä kouluun.


....kun kuulin etta meilla on sittenkin tapaamisia muiden vaihtareiden kanssa ja etta mennään niiden kanssa San Fransiscoon HUOMENNA
 

..en osaa kayttää näiden vesihanoja ja juomalähteitä

..mun hostvanhemmat sanoo että niiden pitaa puhua jostain mun kanssa

.mulla on ikävä suomikamuja eikä mulla oo suunnitelmia kenenkään kanssa täällä.

..mulle ehdotetaan jotain mista en kehtaa kieltaytya

...sorruin taas syomaan jonkun ihan yli suuren roskaruoka-aterian




..kaikki deittailee taalla ja pussailee kaytavilla _koko_ajan_

What's going on

Moi. Suurin osa on varmaan ihan luovuttanut tän mun blogin suhteen. Oon tosi pahoillaan niille jotka halus nähdä millasta vaihtarielämä on mun blogin kautta, etten oo pystyny sitä nyt tekemään. Suurin syy miksen oo tänne kirjotellu tai laitellu kuvia on se, että mulla on vaan tää ipadi mukana ja kuvien säätäminen flickrn kautta on ollu lähes mahdotonta. Oon yrittäny kirjotella postauksia ilman kuviakin mutta ei siitä nyt vaan oo tullu yhtään mitään. Päivät on menny toisaalta aika nopeesti, mutta alan kyllä huomaamaan että oon ollut täällä jo sen muutaman kuukauden ja kaikki on ollu pitkän aikaa tosi arkista.

Tiiän että tää on nyt vähän typerää kirjottaa kolmen kuukauden jälkeen mun ekoista

 päivistä täällä mutta haluan alottaa tän kuulumisten kertomisen ihan sieltä alusta asti. 

Kun saavuin tänne olin tosi innoissaan tästä mun talosta ja perheestä. Noi tytöt oli tosi 

sulosia ja innoissaan mun tulosta tänne. Tää talo on ihan älyttömän iso ja mulla on iso huone kylpyhuoneen kanssa ja rakastan tätä vieläkin ihan yli kaiken. Ekat päivät meni melko sopeutuessa kaikkeen ja sitten lähdettiin rannikolle asuntovaunuileen. Totuin aika nopeesti tän perheen tapoihin ja ne otti mut tosi hyvin vastaan eikä ollu mitään ongelmia puhua englantia. Mulle englanti on ollu aina tosi helppo ja kiva kieli oppia ja oon tottunut puhumaan sitä muiden ulkomaalaisten kanssa. Joka tapauksessa täällä oli ihan älyttömän kuuma mutta rannikolle mentäessä mentiin ylöspäin vuoristoon ja siellä olikin sitten paljon viilempi. Me pysähdyttiin matkanvarrella tekeen parin tunnin koskenlaskureissu koko perhe ja se oli ihan älyttömän hauskaa ja pelottavaa terveisin minä joka putosin meidän kumiveneestä ja pääsin uimaan ensimmäistä kertaa Californiassa olessani. Rannikolla oli siis viilempää eikä siellä ollu mitään uimarantoja, ainoostaan paikkoja missä oli paljon kalastajia ja isoja merihylkeitä hyppimässä matalikoilla ja pyydystämässä kaloja. Käytiin RedWoodsissa jossa on ihan älyttömön isoja puita ja se on tosi kaunis vähänniinkun luonnonpuisto. Mulle se ei kuitenkaan mikään niin vau kokemus ollut kun oon noihin metsiin aika tottunu siellä koti Suomessa. Muuten oli kivaa mutta lähdettiin päivää aikasemmin kun oli tarkotus takasin päin ja olin kyllä onnellinen päästessä takasin tänne pikkukaupungin kuumuuteen ja omaan isoon sänkyyn nukkumaan. Tykkään retkeillä ja olla menossa mutta niin alkuvaiheessa tarttin vaan vähän enemmän omaa tilaa enkä oikein siitä kylmästä vuoristoilmasta niin tykänny, vaikka Suomessa se ei edes olis  ollut kylmä haha. 

Ensimmäinen ihminen johon täällä tutustuin oli yks mun perhetuttujen poika joka haki mut mun hostisän toimistolta pari päivää ennen koulunalkua ja näytti mulle paikkoja 

koululla jossa oli jo hirveesti toimintaa käynnissä ja koko jalkapallojoukkue oli kentän laidalla pitämässä kokousta. Mun ensireaktio oli että tää on ihan kun elokuvissa. Pystyin selkeesti sanoon tietyt roolit elokuvista joihin jotkut ihmiset täällä samaistu täysin. Joka tapauksessa mä odotin jotenkin enemmän ja tavallaan odotin sitä tunnetta mikä meille kerrottiin, että kaikki täällä on alussa niin siistiä ja huippua. Mulla ei oo ollu sellasta fiilistä koko tän kolmen kuukauden aikana kun muutaman kerran ja sekin jostain yksittäisistä asioista ja kokemuksista, ei kokonaisuudesta. Kun koulu alko ja näin ensimmäistä kertaa kaikki oppilaat ja mun luokat, mun suu loksahti auki ja olin että mitä ihmettä. Musta tuntu että 1. Oon palannu yläasteelle ja 2. en nää mun ympärillä muutakun oppilaita joiden ikäluokka on korkeintaan 14 . Olin niin hämmentyny koska en ollu koskaan ajatellu sitä että täällä oikeesti koulun nuorimmat saattaa olla 13 ja aika harva sen 17-18v. Eikä kukaan koskaan sillain maininnu siitä mitään haha. Joka tapauksessa kävin syömässä lounasta tän pojan ja sen tyttöystävän kanssa ekoina päivinä ja ne oli tosi mukavia.

       

Otin kitarakursseja (jotka myöhemmin vaihdoin pois koska se opettaja oli ihan kauhee)  ja tutuistuin Johniin joka on ihan huippu tyyppi, sellanen vähän hippi ja taipuvainen oleen ongelmissa. Mun host perhee tuntee sen vanhemmat ja on tosi hyviä kavereita kummankin kanssa. Joka tapauksessa tutustuin enemmän siihen ja sen kavereihin, joista suurin osa on tyttöjä ja aloin käymään myös niiden kanssa lounaalla. En halua että kenestäkään täällä tuntuu että mä jotenkin roikkuisin niissä niin yritin aina vaihdella kaveriporukkaa ja välillä käydä toisten ihmisten kanssa enkä aina kysellä samoilta ihmisiltä. John oli muutenkin ensimmäinen ihminen joka alun jälkeen oikeesti kysy ite multa että lähdenkö sen ja sen kavereiden kanssa ulos. Tulin ihan älyttömän hyvin toimeen niiden kanssa ja mulla oli hauskaa. Jostain syystä tän ensimmäisen pojan tyyttöystävä on ollu mulle sen alun jälkeen tosi ilkee välillä ja koittanu pompotella mua ihan miten sattuu, meillä kun on sama tunti, student government, jossa päätetään koulun asioista ja järjestetään tapahtumia. Oon koittanu olla tosi mukava sille ja välillä 

sekin on sitä mulle, mutta kerran mulla meni niin hermot ja sanoin sille ihan suoraan takasin niin että varmasti ymmärsi ettei se voi pompotella mua niin ja kyllä se sen sitten lopettikin. Ollaan me silti väleissä ollaan ja välillä puhutaan ihan mukaviakin.

       

Alotin tenniksen ja musta tuli sen parin kuukauden aikana tosi hyvä ja tutustuin moneen kivaan uuteen ihmiseen. Pelasin Junior Varsityssa joka ei tenniksessä ainakaan pelannu mitään oikeeta liigaa ja jossa oli kaikki "ei niin hyvät" ja aloittelijat, ei siis jaoteltu ikäluokan mukaan. Kaikki mun ikäset oli suurimmaksi osaksi Varsityssa ja siis tosi hyviä pelaajia joten en kauheesti niihin tutustunut mutta sain niistä kaikista sellasia moikkauskavereita. Emma, joka on juniori oli mun doubles pari eli pelattiin kaksinpeleissä aina parina ja musta tuli sen kanssa ehkä kaikista läheisin kaikista mun tennisjoukkuelaisista ja meillä oli tosi hauskaa. Nyt kun tenniskausi on ohi ei tuu niin paljoo enää nähtyä, eikä meistä loppujen lopuks kauheen läheisiä kavereina tullut. Oon tosi onnellinen että valitsin tenniksen, mun valmentajat oli ihan älyttömön mukavia ja oli kiva mennä jokapäivä koulun jälkeen kuumaan auringon paisteeseen ruskettuun ja pelaan kivojen ihmisten kanssa. Tennis harjotukset oli kyllä koko päivän kohokohta aina. Nyt on sit kausi pulkassa ja huomenna on vielä viimeset tennispartyt joukkueen kanssa koulun jälkeen. Huomenna on myös tryoutit jalkapallojoukkueeseen joista en oo niin huolissaan, sillä oon kaks viikkoo käyny soccer conditionissa jossa ollaan pelailtu ja juostu yms harjoteltu tryoutteja varten ja valmentajat tuntee mut jo. Plus oon juossut pallon perässä lähes kymmenen vuotta joten veikkaan että oon ihan kelpo joukkuueeseen :D. 

                  

Eilen oli kauden viimenen jalkapallopeli (jenkkifutis siis). Täällä jalkapallopeleihin menee koko koulu yleensä vaan hengaileen kavereiden kanssa ja koska meidän koulu nyt ei mikään ihan kauheen menestyksekäs oo ollu koko kautena, niin kukaan ei jaksa siihen itse peliin keskittyä kun ollaan aina häviöllä se 30 pistettä haha. Täällä on yks sellanen ravintola johon kaikki menee aina pelien jälkeen ja oon käyny siellä Johnin ja sen kavereiden kanssa pariin kertaan. Oon suurimmaks osaks ollu Johnin ja näiden samojen ihmisten kanssa vähän kaikkialla ja siitä ei ookaan aina seurannu mitään kauheen hyvää ja kerronkin siitä myöhemmin. Oon kuitenkin tosi kiitollinen niille että ne on ottanu mut mukaan kaikkialle homecomingista halloweenfarmille yms. 

Homecomingista puhuen, mun täytyy sanoo että mun odotukset kyllä romuttu ihan maan pinnalle. Täällä ei ollu sellanne yleinen formal homecoming ollenkaan vaan pukeuduit sun daten tai ryhmän kanssa samanlaisilla T-paidoilla ja farkuilla, mikä oli mun mielestä ihan hauskakin idea. Mulla ei ollu ketään deittiä joten menin ihan muutenvaan sinne Johnin ja muiden kanssa. Mutta siis.....se oli ihan kun joku yläasteen disko haha. Siis kertokaa mulle entiset vaihtarit onko mun koulu joku poikeeus vai onkse oikeesti tällästä muuallakin? Siis jumppasali koristeltu vähän, värikkäitä valoja, joku "cool" Dj soittamassa samoja biisejä uudelleen ja uudelleen ja yks ryhmä tanssimassa isossa ringissä deittiensä kanssa kiinni toisissaan sen tunnin ja sitten kaikki lähtee menemään. Siis mitä ihmettä. Noh mäkin sitten lähdin Johnin ja Haileyn kanssa ja vietettiin iltaa eka Sharis:ssa joka on siis tää ravintola ja myöhemmin Johnin talolla isommalla porukalla josta se sitten vei mut kotiin. Loppujen lopuks se oli ihan kiva ilta. 

          

Oon käynyt luonnonpuistoissa, shoppailemassa isomassa kaupungissa, rullaluistelemassa, uima-altaalla (sillon alussa kun oli kuuma), melomassa kajakeilla järvellä ja joella, käyny kattomassa NHL-pre season peliä San Josessa ja nähnyt Donskoin ja muut SanJose Sharksin huippupelaajat, saanut nimmarit kuvat ja kiekon. Loppujen lopuks täällä on ollu tosi paljon kaikkee hyvää mutta en vaan osaa vieläkään sanoo että tää oli jotenkin sellanen paikka mitä kuvittelin, tai että voisin sanoo että tää on mun paikka..

                     

Tästä tule nyt ihan hirveen pitkä teksti ja toivon ettei kaikille tuu nyt sellanen käsite että oon vaan pettynyt koska kuvittelin kaiken olevan tosi helppoa ja että tää olis ihan ruusuilla tanssimista kokoajan, en tietenkään ajatellu. Mutta tottakai mä kuvittelin että tää olis mun parhain vuosi, ja että kokisin kaikkia asioita jotka sais mut olemaan niin onnellinen siitä että oon just tällä. Mut en vaan voi sanoo sitä. En vaan voi sanoo että tää on just se mun paikka. En tiiä johtuuko se siitä, että mun Italian ja Espanjan reissujen jälkeen rakastuin siihen kulttuuriin ja ihmisiin niin paljon että aloin epäröimään mun valintaa lähtee tänne USAan. Mulle ei muutenkaan ollut koskaan alusta asti selvää että haluan lähteä jenkkeihin. Ajattelin Etelä-Amerikkaa, espanjan kieltä, Meksikoo. Kaikkee sitä. Mutta loppujen lopuks ajatuks jenkkien high schoolista ja englannin kielestä voitti. Mä halusin nähä tän paikan koska tää on jotain uutta ja jotain mitä mun pitää nähä jotta voin uskoa ja kokea itse. Mä tiesin että oon ihan rakastunut Italiaan sen mun ensimmäisen reissun jälkeen, mutta se on liian lähellä. Mä halusin mennä jonnekin kauas koska oli mahdollisuus. Halusin käyttää sen mahdollisuuden äärirajoilleen ja halusin tulla tänne missä mikään ei oo samanlaista kun Euroopassa. Mä tiesin että haluaisin niin oppia espanjan kielen, mutta silti ajattelin ennen tänne tulemista, että tää tulee olemaan jotain vieläkin huikeempaa. Mutta olin väärässä. Mun ajatukset ei oo pyörinyt Suomessa eikä mulla oo ollu niin ikävä kotia. Mun ajatukset on pyörinyt Italiassa. Mä jätin jotain sinne kesällä, mikä ei tullutkaan mun kanssa enää takasin vaan jäi sinne. Oon myös ollut yhteyksissä näihin ihmisin siellä ja se kaipuu ihmisiin ja siihen kulttuuriin on vaan saanut mut miettimään mitä ihmettä mä teen täällä. Miks mä en mennyt sinne tutumpaan ja turvalliseen. Miks mä ajattelin että joku ihan uus ja täysi muutos on mulle parempi?.. Mä oon enemmän kun kiitollinen mun perheestä täällä, ne on ihania ja tosi ymmärtäväisiä, tosin tässä vaiheessa alkaa jo vähän näkyyn erimielisyyksiä ja alan huomaamaan mitkä asiat mua ärsyttää näiden tavoissa enemmän tai vähemmän, mikä on ihan normaaliakin. Oon tosi kiitollinen kaikista paikoista ja reissuista joita on päässyt tkemään ja näkemään. Suurimmaks osaks kaikki on mennyt tosi hyvin. En vaan oo tottunut kouluun ja tähän kulttuuriin niinkään. Tottakai tiesin etten voi olla täällä niin vapaa, mutta se on erilaista mennä täällä ulos kun mennä jossain Mexicossa tai Espanjassa ulos, jossa mennään tanssimaan yömyöhään ja se kaikki kuuluu siihen kulttuuriin. Täällä nuoria rajotetaan ihan hirveesti ja jos sulla ei oo autoo niin oot täysin riippuvainen muista ihmisistä. Mua myöskin harmittaa tosi paljon ettei mun ohjelmassa ollu ketään muita vaihtareita ympäri maailmaa joiden kanssa olis tehty jotain yhdessä. On täällä järjestettyjä reissuja Hawaille ja LA:ha, mutta ne maksaa lähemmäks tuhatta euroa eikä mulla sellasta oo tähän kaiken päälle heittää. Losiin mennään kuitenkin Senioreiden kanssa keväällä Senior Tripin muodossa ja se tulee varmasti olemaan huippureissu.

Mä en tullu hakemaan mun vaihtovuodelta niitä parhaimpia kavereita jotka saisin heti parin kuukauden jälkeen, tai sitä täydellistä koulua jossa kaikki on aina niin kivaa ja joka päivälle on jotain hauskaa ohjelmaa. Mä tulin hakeen sitä tunnetta että voin alottaa alusta, tutustua ulkomaalasiin ihmisiin ja jakaa niiden kanssa kokemuksia, tuntee että vihdoinkin oon jossain missä en tunne että haluan pois. Suomessa musta tuntu aina että haluan lähtee maailmalle ja kun sen oon tehny voin keskittyä mun opiskeluihin ja tulevaisuuteen. Siks tulin myös tänne. Samaan kokemuksia jotka saa mut arvostaan mun kotimaata niin paljon että voisin sinne palatessa nähdä ne hyvät puolet ja oikeesti tykätä olla siellä enkä haluta pois. Nyt mä oon täällä. Ja musta tuntuu että mun ei ehkä olis pitäny tulla tänne. Mun ei olis pitäny jäädä Suomeenkaan se on varma. Mutta mun olis pitäny mennä sinne mistä mä alunperin haaveilinkin. Oppia täysin uusi kieli, englanti kun on meillä kaikilla Suomalaisilla jo tosi hyvin hallussa pelkän koulun takia. Musta ei tunnu siltä että oon siellä missä pitääkin. Tää ei oo sitä että kaikki ei menny niinkun mä halusin. Tää on sitä, että ennen tänne tulemistakin mä tiesin että maailmassa on se yks kulttuuri  johon haluaisin niin uppoutua, mutta mä silti otin riskin ja lähdin kattomaan jotain uutta. Nyt mä tiedän millasta täällä on ja oon kiitollinen siitä että oon sen saanut nähdä. Tää ei myöskään oo sitä,  että kohta saavutan neljän kuukauden rajapyykin ja arki alkaa painamaan. Niinkun alussakin jo sanoin, tää kulttuuri ei oo iskeny muhun vielä kertaakaan niin hyvin että olisin tuntenu olevani oikeessa paikassa. Mä rakastan tätä ilmastoa täällä, ja sitä että ihmiset on tosi avuliaita ja mukavia, jokseenkin ei kaikki. Musta vaan tuntuu että olisin saanu tästä kaikesta niin paljon enemmän irti jossain toisessa maassa. Mutta tää piti tulla kattomaan ja opin tästä varmastikin paljon. Niinku sanoin, mun perhe on ihan mahtava ja niiden kanssa varmasti tulee olemaan tosi kivoja reissuja vielä edessä. Tää normi jenkkiarki ei vaan oikein tahdo vieläkään upota muhun. 

Viimeinen päivä Suomessa

Moi! Nyt on kaikki valmiina lähtöä varten paitsi matkalaukku jonka pakkaaminen pitäis jo pikkuhiljaa alotella. Lähetään seuraavana yönä siinä neljän aikoihin ajamaan Helsinki-Vantaalle ja lento lähtee kahdeksan aikoihin. Mulla on kaks vaihtoa, ensimmäinen Engalnnissa ja toinen sitten Jenkkien puolella ja siitä jatkolennolla Sacramentoon. En tiedä yhtään mitä ajatella. Oon tässä kevään aikana kolmesti pakannu mun matkalaukun ja lentäny jonnekin päin maailmaa, mutta pienillä kentillä ja lyhyillä lennoilla. Italiassa kävin kaksi viikkoa sitten, ja lensin sinne yksin joten sitä yksin lentämistä en ehkä enää stressaa vaikka nyt on kyseessä vähän isommat kentät sun muut. Olin siellä Milanossa 9 kokonaista päivää ja pääsin näkemään myös Venetsian joka oli ihan sairaan kaunis paikka. Jäi hirvee ikävä sinne ja se on vaan niiin erijuttu elää se viikko "tavallista arkea" paikallisten nuorten kanssa ja asua Italialaisessa kodissa, kun että olis hotellissa sen kokoajan ja kiertelis pelkkiä turistikohteita. Oon niin onnellinen siitä että mulla on siellä niin ihania ihmisiä joiden kanssa on tänäkin vuonna parhaimmat tapahtumat koettu ja muistot tallennettu. En ottanut mun kameraa sinne mukaan kun menin kokoviikon alle 10kg käsimatkatavaroilla joten pitää kattoa jos saisin aikaseks laittaa puhelimesta kuvia.

Läksiäisiä juhlittiin kavereiden kanssa täällä meillä kotona viimeviikolla, oli tosi kivaa ja kaikkien kanssa tuli sanottua heipat ja juteltua. Oon tässä viimesillä viikoilla muutenkin ehtinyt näkemään kaikkia tärkeitä ihmisiä ja kavereita joiden kanssa oon ollu tekemisissä enemmän tai vähemmän. Tässä vuoden aikana on ehtiny miettimään lähtöä niin paljon, että tällä hetkellä oon enemmän innoissaan lähdöstä kun haikeimmissa tunnelmissa. Sitä tajuaa että lähtee pois hetkeks, mutta ei osaa ajatella että oon muuten siellä vielä 6kk päästä ja 8kk päästä ja vielä senkin jälkeen hetken! Kotia, vanhempia ja meijän kisua tulee ihan hirvee ikävä ja se on tässä se pahin juttu. Kuitenkin oon 17 vuotta ollu tässä kodissa ja mun vanhempien kanssa niin ehkä mä voin sen 10kk olla poissa kotoa ja sen jälkeen taas palata. Oon niin onnellinen että pääsen näkeen millasta jossain muualla on olla se lukuvuosi ja sen jälkeen oon saavuttanu jo jotain mitä muut ei välttämättä vielä pitkään aikaan saavuta. Ja sillain pystyn keskittymään kouluun ja siihen mitä oikeesti haluan isona tehdä. Nyt mulla on vaan hirvee polte lähtee kattoon millasta maailmalla on. Kun sen oon nähny niin osaan varmasti arvostaa kaikkea täällä niin paljon, että voin tasapainottaa asiat ja tiiän mitä haluan.


Mun pakkaaminen on aina sitä että viimesenä päivänä pakkaan sen mitä tartten enkä stressaa sitä kauheesti. Teen paperille listan mitä tarvitsen ja sitten vaan päivän kuluessa  täyttelen mun laukkua tavaroilla. Tällä hetkellä näyttää siltä että kaikki mahtuu hyvin eikä mulla oo ongelmia valita vaatteista. En oo ostanu itelleni melkein mitään vaatteita tän vuoden aikana ja se skaala mitä pidän on kaventunu nyt vaan ihan muutamiin vaatteisiin joten siellä menee sitten vaatekaappi ihan uusiks! Ihan hyvä vaan koska oon ihminen jota ei kauheesti kiinnosta mitä mulla on päällä kunhan on mukava olla ja tykkään niistä ite :)


Ensimmäisen viikon suunnitelmat siellä on jo tiedossa eli saavun tiistai iltana paikallista aikaa Sacramentoon josta mun perhe hakee mut ja me ajetaan Red Bluffiin n. 1.5-2h . Keskiviikko menee asettautuessa taloon ja tutustuessa perheeseen. Torstaina mulla on aika koululle puhumaan oppilaan ohjaajan kanssa ja valitsen mitä kursseja otan. Perjantaina kotosalla ja lauantaina lähetään rannikolle neljäksi päiväksi. Ootan sitä tosi innolla! Me mennään johonkin tämmöseen luonnonpuistoon ja tehdään "white water rafting trip" eli siis koskenlaskua! En tiedä yhtään missä yövytään tai muutakaan mutta ei haittaa, sen näkeen sitten. Oon tosi onnekas että mun perhe on aktiivinen ja ne tekee tosi paljon vapaaehtoistyötä lasten leireillä ja retkeilee. Meidän hakemukset osu ihan nappiin niiden kanssa :)!

SIJOITUSTIEDOT

Pohjoisempi CALIFORNIA, Red Bluff niminen kaupunki (hieman Sacramenton yläpuolella), vähän haja-asutus alueella eli vain muutama naapuri lähellä, 7 mailia kouluun eli noin 11km jonka kuljen autolla, iso 1400 oppilaan koulu ja paljon harrastusmahdollisuuksia. Äiti ja Isä, lapset 13v poika ja 8v kaksoisstytöt, 2 koiraa ja yksi kissa.

Voiko vielä parempi olla? :)

Eilen makoilin sohvalla tavalliseen tapaan lomalla ja katoin nopeesti mun puhelinta. "1 Call, minute ago UpEducation toimisto". Tiesin heti, että nyt mulle on löytynyt perhe ja soitin heti takasin. Upin työntekijä Johanna vastasi ja kerto ihan rauhallisesti juuri sen mitä oletinkin, mulle oli varmistunut sijoitustiedot! Kyllä siinäkin sydän pamppaili kun kuunteli mistä päin, ja millainen perhe mulla tulee olemaan. Onneksi mulle ei tullut enään sitä lähtöpaniikkia, mikä silloin talvella tuli edellisen ei toteutuneen sijoitusperheen kanssa. Olin tosi innoissaan varsinkin siitä, että mun ykköstoive toteutui ja siitä, että se perhe kuulosti niin kivalta! Mutta osasin jo niin odottaa sitä että kohta tieto tulee eikä mulla ollu mitään odotuksia perhettä tai paikkaa kohtaan. Perheen talo näyttää kuvissa ihanalta ja  tosi isolta. Mulla on oma huone isolla sängyllä sekä kylpyhuone/wc. Niiden lapset on tosi sulosen näkösiä ja oon niin innoissani että mulla on host-sisaruksia! Oon tosi positiivisesti yllättynyt ja mulla tulee varmasti olemaan hyvä vuosi tässä perheessä. Ja se koulu! Tuhat oppilasta enemmän kun mun nykyisessä koulussa. Sen nettisivut on ainakin tosikivat ja sieltä löytyy tyttöjen jalkapallosta (jes!!) alppiurheiluun asti lajeja! Siellä on ihan oikeesti mahdollisuus mennä lautailemaan talviurheilu kaudella! Mulla ei oo mitään aavistusta että miten tai missä mutta näin siellä lukee :)!

Lähtö tulee nopeeta, koulu alkaa jo 10.8! Nyt vaan viestiä host-perheelle ja kaikki jutut valmiiksi lähtöä varten. Pitää ehtiä tekeen vielä paljon asioita perheen ja kavereiden kanssa täällä Suomessa ♥ Ainiin, tietysti pitää uudistaa blogin ulkoasu!

                                                                 ♥: SO HAPPY ME

ITALIA ❤️

Ehdottomasti tämän vuoden paras viikko oli Italiassa. Siitä on nyt jo kuukausi aikaa, mutta jätin tän postauksen kesken enkä koskaan ehtiny tekemään sitä valmiiksi ja julkaisemaan. Italian jälkeen olin pari viikkoa kotoa ja sitten lähdettiin mun joukkueen kanssa Espanjaan jalkapalloleirille. Oli tosi kivaa! Juhlittiin ja haettiin rusketusta kyllä enemmän kun reenattiin mutta eikai sen niin väliä. Oli meillä peli barceloonalaista La Rocan tyttöjoukkuetta vastaan ja taidettiin jopa voittaa se 2-1.

 Tää kevät on ollut hyvä, vaikka myös ongelmaisin, ja mennytkin aika nopeesti ohi. Italiaan mulle jäi niin hyvät suhteet, että lähden käymään siellä heinäkuussa pariksi päiväksi ja ootan sitä tosi paljon! Onnistuin saamaan vähän kesätöitä ja säästämään rahaa sitä varten, ryanairilla kun on tosi edulliset lennot, jos sattuu hyvälle päivälle. Majoitus ja kaikki muu hoituu italialaisten kavereiden luona. Meistä tuli oikeesti kahdessa viikossa kunnon kavereita, toisten kanssa enemmän tai vähemmän. Kuulostaa hassulta, mutta meillä oli niin hauskaa yhdessä, ja saatoin yhtäkkiä  huomata että oon yksin suomalaisena viiden italialaisen keskellä nauramassa ja mukana jutussa.. Mun oli niin helppoa mennä niiden kanssa ja pitää hauskaa, vitsailla ja ymmärtää niitä. Ne tykkäs myös tosi paljon siitä, että en jumittunut mun suomalaisten kavereiden kanssa juoruilemaan, vaan viihdyin sen viikon mielummin heidän kanssa, niitä kun ei useammin näe . Davidenkin kanssa vitsailtiin ja kinailtiin kaikesta ihan kuin oltaisiin tunnettu kauankin, ihan kun olisin sen pikkusisko jota se voi härnätä, mutta josta kuitenkin välittää ainakin ihan vähän. Kaks viikkoo on lyhyt aika, mutta meitä kaikkia yhdisti jo valmiiksi se että oli pakko puhua enemmän tai vähemmän sujuvaa englantia ja että me kaikki oltiin kiinnostuneita toisesta kulttuurista ja kansainvälisistä kavereista.

Ne ihmiset on se minkä takia rakastan matkustelua ulkomailla. Varsinkin näissä maissa mistä puhuin, sillä tykkään siitä kulttuurista niin paljon. Kansainvälisyys on niin se mun juttu. Se, että lähden vielä kerran ulkomaille kevään reissujen jälkeen saattaa tuntua monista typerältä, mutta se on hyvää harjotusta yksin matkustamiseen, kun kohta pitää pärjätä isommillakin kentillä jenkkeihin mentäessä! Myös enkku ja se omatoimisuus vahvistuu heh. En mä kestäis sitä jos vaihtovuoden aikana yhteydenpito näihin kavereihin katkeisi eikä nähtäisi enään ehkä koskaan.

Vaihtojutskista vielä sen verran että nyt on kaikki rokotukset, tuberkuloositestit, viisumianomukset sun muut hoidettuna! Upin valmentautumispäiväkin meni jo ohitse ja se oli tosi hyödyllinen ja ohjelma oli kiva! Oli kiva  tavata enemmänkin tulevia vaihtareita ympäri Suomea, kun tamperelaisiin ollaan jo tutustuttu :) Jäljellä siis enään viisumihaastattelu! Mun pari läheisempää kaveria, jotka myös lähtee vaihtoon, on saanut jo sijoitustiedot ja perheen, mutta mulle itelleni ei vieläkään ole tullut tietoja. Nyt alkaa jo vähän enemmän poltteleen se tieto lopullisesta paikasta minne meen ja sinne lähtö tulee tosi nopeesti! Nyt kun koulu loppu, ja ensimmäinen aika rankkakin lukiovuosi on takana, voin sanoo niin tyytyväisellä mielellä kun voin että vuoteen en tule astumaan Kangasalan lukioon sisälle! Vaihtoo odotan nyt jo niin paljon, että kaikki epäröinnit ja muut tunteet siitä, että kaikki jää tänne ja mä lähden pois, on nyt kumottu eikä niitä enää ajatella! Tää kevät on ollu niin vauhdikas ja edessä on vielä niiin paljon uutta jännittävää! Laitan vielä kuvia Italian reissulta :)! Parhaimmat kuvat taitaa olla mulla puhelimessa, näissä järkkärikuvissa kun on enimmäkseen vaan maisemakuvia.

PS. Huomasin että oon saanut taas uusia lukijoita! Siitä tulee aina hyvä mieli, kiitos teille ja toivottavasti pysyttekin lukijoina ! :*